Aktiivinen haukku

Aktiivinen, rohkea haukku

Alun perin karhukoira on ollut aktiivinen haukulla. Se pyörii haukuttavan ympärillä ja on kokoajan liikkeessä. Tällöin se voi tarvittaessa äkkiä nopeasti perääntyä tai ottaa nallea persvilloista. Tuntuma on, että tämä aktiivisuus on laimentunut koirissamme pikkuhiljaa. Kun siirtyvä haukku useimmiten hyväksytään kokeissa ja kaukaa paikaltaan haukkuva koira saa paremmat haukkupisteet kuin koko ajan liikkeestä haukkuva koira. Tällöin on selvää että tämmöinen siirtyvää haukkua tekevä koira saa paremmat pisteet kokeissa.

Aktiivinen koira kuluttaa energiaa monikertaisen määrän haukulla verrattuna passiiviseen paikallahaukkujaan, jolloin koira väsyy nopeammin. Mutta jos ajatellaan karhukoiran toimintaa, niin ei ole mitään järjellistä syytä kehittää vuorokausitolkulla haukkuvaa koiraa. Kun koira haukkuu ja pysäyttää aktiivisesti metsästettävä hirvi ja karhu tulevat ammutuksi jo muutamassa tunnissa. Tämä on myös hyvän metsästysetiikan mukaista toimintaa. Hirvenmetsästyksessähän on kielletty ajavan koiran käyttö, jos sen säkäkorkeus ylittää 28 senttimetriä. Milloin ”siirtyvä” haukku muuttuu ajoksi?

Karhukoira yleensä osaa haukkua hirveä edestä ja karhua takapään puolelta, jolloin nalle joutuu istumaan. Kuitenkin nykyään monet koirat eivät uskalla tehdä näin. Tällöin metsästettävä eläin tekee mitä tahtoo, ja karkkomatkat voivat olla pitkiä. Tällöin ei pitäisikään puhua pysäyttävästä koirasta vaan seuraavasta koirasta. Jos koira antaa vielä ääntä karkolla, on kyseessä ajokoira vaikka koiralla olisikin pystyt korvat.

Koiran rohkeus liittyy muihinkin pysäyttämis ominaisuuksiin. Jos metsästettävä otus lähtee liikkeelle, niin hirvellä koiran pitää seurata otusta sivulta ja mennä eteen haukkumaan, jolloin hirvi kyllä pysähtyy.  Karhulla toimitapa on nopea seuraaminen ja takavilloihin yksi purenta. Fyysisiä rajoitteita edelläkuvattuun toimintaan on koiran liian suuri rakenne. Jos liikuteltavaa massaa on liikaa, koiran pitää varsikin karhulla työskennellä kauempaa puuttuvan väistöketteryyden takia.

Tämä arkuus riistalle on meidän aikaansaamamme. Toisaalta kun karhukoiran peruskanta on ollut pieni, niin siitä johtuva sukusiitoksen määrä alentaa koiriemme rohkeutta kokoajan. Meidän on huomioitava tämä, kun teemme jalostusvalintoja.