Karhukoiran luonne 10,,,20 vuoden päästä (skenaario 1)

Karhukoiran luonteen kehittymistä ohjaa ainakin kapean geenipohjan aiheuttama sukulaissuhteiden kasvaminen. Tämä tarkoittaa, että koirien luonne yleisesti ottaen laskee pikkuhiljaa.

Toinen luonteiden kehittymistä ohjaava tekijä on koiran käyttöominaisuudet. Näyttäisi siltä, että hirvenhaukkuominaisuuksia jalostettaessa pärjää rauhalliset, hirveä varovasti lähestyvät haukkujat sekä paikaltaan haukkujat. Jos koiran muun riistan ominaisuuksia ei jalosteta, myös koirien oppivaisuus laskee.

Tällöin näyttäisi, että nykyisen vain hirvenhaukkuominaisuuden jalostus tuottaisi pitkällä tähtäimellä karhukoiran luonnetta, joka on erittäin sitkeä riistalle (hirvelle), koira toimisi yksin ilman isäntää, koska koira ei tee töitä isännälle vaan itselleen. Luonteeseen tulisi lisää sosiaalisuutta, pehmeyttä verrattuna nykyiseen koiraan. Koiran rohkeus alenisi siihen määrään kun hirvenhaukku rohkeutta edellyttää. Edelliset kohdat huomioiden näyttäisi siltä että olisimme jalostamassa pystykorvaista koiraa, jolla on ajokoiran luonne? Sama koskee varmaankin muita ns. hirvikoirarotuja.

Varmaankin jalostettavat koirat haukkuisivat hirveä kellon ympäri, mutta hukataanko kaikki karhukoiran erityisominaisuudet, jotka sillä vielä on?

Eihän meidän tarkoitus ole jalostaa mustavalkean väristä jämtiä/harmaata koiraa.

Nykyään on jo selvästi nähtävissä, että koiramme eivät enää luonteen ominaisuuksien osalta täytä aikanaan tehtyä rotumääritelmää. Koirat ovat pehmeämpiä kuin aiemmin. Tämähän osaltaan helpottaa koirien käsiteltävyyttä, varsinkin ryhmässä. Tämän jalostus skenaarion mukaan pitäisi karhukoiran rotumääritelmän luonne osioita vetää alaspäin kun puhutaan koiran rohkeudesta/itsevarmuudesta. Jalostusvalinnat ja geenipohjan kapeus vielä lisäisivät luonteen etääntymistä rotumääritelmästä ja nykykoirasta.

Toinen mahdollisuus jalostaa karhukoiran luonnetta (skenaario 2)

Kun huomioidaan geenipohjan kapeus ja hirvenkäsittelyn tärkeys jalostukselle, niin koirakannan luonteen rohkeuden parantamiseksi/ylläpitämiseksi, pitäisi siitokseen myös käyttää hyvin pelaavia petokoiria. Tällä hetkellä monet suomenpystykorvaa linnulle jalostavat käyttävät hirvelle pelaavia astutuskumppaneita. Tällöin saadaan rohkeutta koirille, kun muuten joka sukupolvi olisi rohkeudeltaan edellistä sukupolvea heikompi. Voidaan myös testata koiran rohkeus muullakin menetelmällä kuin karhunhaukku. Pitää kuitenkin ymmärtää, että voi olla hyvinkin rohkeita koiria, mutta ne eivät kuitenkaan hauku karhua. Niillä ei ole petoviettiä.

Koiran oppivaisuuden jalostuksessa voidaan hyödyntää osaltaan näitä petokoiria. Ainakin itsellä on ollut karhunhaukkujia, joille kelpaa myös hirvet, ilvekset, sudet, supit, vesilinnut ja metsälinnut. Myös muille riistalajeille kannattaa käyttää/kehittää koemuotoja, jolloin voidaan käyttää niitä jalostuksen apuvälineenä. Tällöin kuitenkin pitää se koiran rohkeus testata, jollakin menetelmällä. Tähän testaukseen voidaan myös käyttää palveluskoirille kehitettyä luonnetestiä. Oma kokemukseni on, että käyttämällä ainoastaan karhulle pelaavia koiria, saavutetaan kohtuullisen nopeasti karhukoiran alkuperäinen rohkeus. Samaa näyttävät erilaiset karhukoetulokset, ollaan luonnepuolella menossa pitkän laskun jälkeen pikkuhiljaa ylöspäin!

Pitkällä aikavälillä koko karhukoirapopulaation luonteen tasainen heikkeneminen voidaan kääntää lievään nousuun. Tällöin on vain keskityttävä jalostamaan myös näitä luonneominaisuuksia.

 

Jaa tämä sivu