Rohkeus

Toinen koiran luonteeseen vaikuttanut tekijä on ollut karhukoiralla petojen pyynti. Varsinkin ennen koiratutkien keksimistä karhukoiran piti pysäyttää esimerkiksi karhu heti kun se löydettiin. Jos karhu pakeni, niin sitä useimmiten enää eräksi saatu. Tällöin tarvittiin rotumääritelmässä mainittua rohkeutta heti haukulle tultua, jotta karhu oivaltaa toden olevan kyseessä. Koiran täytyi myös työskennellä karhun lähellä, jotta se voisi puraista tai uhata purra karhua takalistoon, jos karhu yrittää pakoon. Tähän tarvittiinn sitä rohkeutta ja tulisieluisuutta.

Katselin muissa maissa käytettyä pystykorvaisille koirille tarkoitettua karhunhaukkukokeen arvostelukriteereitä. Pisteitä saa maximissaan 100. Nämä jakaantuvat seuraavasti:

-suhtautuminen jälkeen, karhuun 15 p

-rohkeus ja haukku 25 p

-innostus, äreys ja kiinnikäymiset 25 p

-oveluus ja nokkeluus jolla koira välttää karhun hyökkäykset ja iskut 15 p

-sitkeys ja sisukkuus jäljellä/ haukulla 20 p

 

Kolme ensimmäistä kohtaa mittaavat hyvin suurelta osin koiran rohkeutta.

Tuon arvostelun mukaan(suhtautuminen jälkeen, karhuun) koiran täytyy heti mennä epäröimättä karhun lähelle ja aloittaa kiivas, varma haukku. Koiran innostus, äreys karhua kohtaan, sekä kiinnikäymiset vaativat myös rohkeutta. Suomen oloissa kun karhutiheys ei ole kovin suuri, jälkityön pisteytys kyllä saisi olla hieman isompi.

Arvostelukriteerin oveluus ja nokkeluus osio on hyvin tärkeä. Jos koira on pelkästään rohkea, niin se vahingoittaa itsensä karhulla. Sen takia arvostellaan koiran oveluus ja nokkeluus erillisenä. Jos karhu saa hipaistuakaan koiraa, niin virhepisteitä tulee. Tämä osio kuuluu jo aiemmin esitettyyn koiran oppimiskykyyn.

Nuorempana olin sitä mieltä, että karhunhaukkujalle riittää paimentava haukkutyyli ja pienempi rohkeus. Nykyään tuhansia kilometrejä karhumetsällä kulkeneena, voin sanoa että kyllä nuo rohkeutta arvostavat säännöt ovat oikein, kun pyritään ampumaan karhu seisontahaukkuun. Hyvin harvoin pääsee paimentavalla koiralla ampumaan karhua seisontahaukkuun, koska karhulla on aikaa kuunnella ja haistella ympäristöään kun koira haukkuu kaukaa, eikä millään lailla uhkaa karhua. Paimentavalle koiralle kyllä passiin tulevia karhuja ammutaan.