Luonnetestit

Kiitoksia kaikille karhukoiran omistajille, jotka ovat vieneet koiransa luonnetestiin ( 7n+7u), taikka luonnetestistä otettuihin osioihin. Näitähän on ollut jalostustarkastuksien yhteydessä (10n+17u). Vedin yhteen nämä kaikki 24 uroksen ja 17 nartun tulokset.

Voidaan sanoa että tämä tulos vahvistaa sen jo pitkään tiedossa olleen asian, että pelaava karhukoira tarvitsee kunnon luonteen. Lähes kaikki testatut koirat ovat käyttövaliota. Lisätiedon saamiseksi pitäisi testata myös niin sanottuja toimimattomia koiria, onko niissä luonteenlaatu heikompi. Todennäköisesti näin asia olisi.

Yleisesti voidaan todeta narttujen luonteesta keskiarvona:

Toimintakyky oli kohtuullisen ja hyvän välillä. Kovuus oli vähän pehmeämpi kuin kohtuullisen kova. Luoksepäästävyys oli ystävällinen ja avoin. Puolustushalu oli pieni tai haluton.

Osalle koirista tehtiin myös luonnetestin muut osiot:

Hermorakenne oli keskimäärin tasapainoisen ja hieman rauhattoman väliltä. Terävyys oli pieni ja taisteluhalu oli myös pieni. Temperamentti oli kohtuullisen vilkas ja laukaisupelottomuus oli laukaisualttiin ja laukaisukokemattomuuden väliltä.

Uroksille samat arvostelut olivat keskimäärin:

Toimintakyky oli samaa luokkaa kuin nartuilla. Kovuus oli hieman parempi kuin nartuilla eli kohtuullisen kova. Luoksepäästävyys ja puolustushalu olivat samalla tasolla kuin nartuissa.

Osalle uroksista tehtiin myös luonnetestin muut osiot:

Hermorakenne oli keskimäärin hieman rauhaton. Terävyys oli pieni ja taisteluhalu oli pieni/kohtuullisen väliltä. Temperamentti oli sama kuin nartuilla eli kohtuullisen vilkas. Laukaisupelottomuus oli vähän parempi kuin nartuilla eli laukaisukokematon.

Vaihtelua koirien tuloksissa oli merkittävästi, joten jalostusvalinnoilla voidaan vaikuttaa koirien luonteen tulevaan kehittymiseen merkittävästi, jos tulevaisuudessa karhukoirat käyvät enempi luonnetestissä. Luonne ominaisuudet ovat hyvin vahvasti periytyviä. Testin osa alueista ehkä merkittävimmät metsästyksen kannalta ovat toimintakyky ja kovuus. Nämä kaksi asiaa ovat yhteen kietoutuneet, ainakin muilla roduilla ja näiden testien mukaan myös karhukoirilla. Eli jos kovuus on korkealla tasolla, niin koiran toimintakyky on myös hyvä.  Päinvastoin käännettynä, pehmeällä koiralla on usein puutteita toimintakyvyssä.

Toimintakykyä ja kovuutta tarvitaan juuri riistan pysäyttämisessä. Pitää uskaltaa mennä lähelle haukkumaan hirveä etupuolelta tai käydä uhkaamaan karhun takapäätä. Tässä olisi ehkä suurtakin parannusta löydettävissä pelkän luonteen jalostuksen ansiosta.

Kovuus oli myös näissä testeissä parempi uroksilla, käytännössä se näkyy siinä että karhunhaukkujia on enempi uroksissa. Tällä varmaan on merkitys karhun metsästyksessä, jotta saadaan enempi narttuja karhu jahtiin.

 Toimintakykyyn ja kovuuteen liittyy ehkä myös tuo laukaisupelko. Eli vähän pehmyestä koirasta voi tulla myös laukaisuarka. Tämä laukaisuarkuus ei kuitenkaan ole niin suora yhteys kuin toimintakyvyllä ja kovuudella. 

Kun vertaa vaikka 30 vuotta sitten olleita koiria, niin nykyajan koirilla on tuntumani mukaan pienempi taisteluhalu ja puolustushalu. Tätä tukee nämä suoritetut testit, näitä ominaisuuksia ei ollut ollenkaan tai sitten vain vähäisessä määrin.  Puolustushalua enää ei varmaan tarvita, mutta taisteluhalua voi tarvita tuossa riistan pysäytyksessä. Samoin on tuon puutteellisen terävyyden kanssa. Ainakin karhuhaukulla sitä voisi olla sen verran, että voisi uhata karhua.

Temperamentti ja hermorakenne ovat ehkä siirtyneet hieman rauhattomalle puolelle, kun vertailee vanhoihin koiriin. Mutta en usko sen vaikuttavan metsästysominaisuuksiin. Luoksepäästävyys on parantunut vanhoista ajoista, nyt vaan pitää korjata sinne rotumääritelmään nykykoiran kuvaus siihen ”itseensä sulkeutuneen” luonteen paikalle.

Kun päätöksiä näistä luonneasioista tehdään, pitäisi huomiota kiinnittää myös metsästysetiikan mukaisiin asioihin. Tuskin tulevaisuudessa arvostetaan koira, joka juoksuttaa kohdettaan tuntikausia ja kun haukun saa, niin sinne haukulle ei pääse kukaan koiran puutteellisen pysäyttämistaipumusten takia. Eli koiran tehtävä on nopeasti löytää riista, pidettävä se löytöpaikalla tiukassa haukussa, jotta metsästäjä voi ampua sen läheltä haukkuun. Tämähän tehtävä on karjalankarhukoiralla ollut iätajat!

Näyttää siltä, kun jalostuksessa kaikille pystykorvaisille koirille on lisätty riista intoa ja samalla koirien luonne ominaisuudet ovat jääneet heikommalle kehittämiselle, niin lopputuloksena on erittäin riista intoinen koira, mutta se ei tahdo saada pysäytettyä riistaa.  Tulee ”siirtyvää” haukkua ja karkko matkat on pitkiä. Vika on myös meidän arvosteluperusteissa, mehän käytännössä arvostamme koiraa joka tekee pitkiä karkkoja. Saadaan kilometrit täyteen! Moni kertoo ylpeänä kun saatiin koiran gps:ään vaikka 50 kilometrin työskentely. Sehän on selvästikin koiran työskentelytavan puute eikä hyve.  Karhunhaukkujan jalostuksesta, miksei myös hirvenhaukkujien jalostuksessa ei mielellään pitäisi käyttää koiria, jotka haukkuvat hirveä takaa tai sivulta, uskaltamatta mennä haukkumaan edestä. Nämä koirat ottavat takapakkia ,jos hirvi kääntää päänsä koiraa kohden koska niiden luonne on liian pehmeä.

Tämä luonnetesti antaa mahdollisuuden koko rodun jalostamiseen. Voisi olla vaikka niin että jätetään pois joitakin jalostuksen nykyvaatimuksia ja korvataan se luonnetestillä. Kun suositaan kovempia ja toimintakykyisiä koiria, niin varmasti metsästyskokeitten keskiarvojen taso nousee ja karhunhaukkujia tulee lisää.

Toinen mahdollisuus nostaa näitä luonneominaisuuksia olisi tehdä metsästyskokeet sellaisiksi, että niissä arvostellaan koiran käyttäytymistä haukulla. Kuinka läheltä, mistä suunnasta haukkuu, vaiko omaako koira parhaimmillaan riistan ympäri pyörivän haukun.  Jos pelkästään jatketaan nykylinjalla, niin meillä on muutaman kymmen vuoden päästä kaikki pystykorvarodut ovat ”ajavia” koiria. Toisaalta paras ”seurakoira” on vähän pehmyt, toimintakyvytön koira. Pitää vaan tehdä valinta erilaisten ominaisuuksien välillä.

Juha Kuusisto

Karhuahaukkuvat  Karjalankarhukoirat Ry

Luonnetesti

Kun näin keväällä suunnitellaan uusia pentueita, tuli mieleeni kirjoittaa yhdestä tärkeimmästä osatekijästä toimivalle karhu/hirvikoiralle. Se tekijähän on se koiran luonne. Tätä ominaisuutta meidän pitäisi jalostaa jatkossa enemmän. Karrikoitu mielipiteeni on, että karhukoiran metsästysviettiä on nyt jalostettu 80 vuotta ja nyt lähes kaikilla koirilla on tarpeellinen metsästysvietti. Ongelma onkin monesti siinä, ettei tämä metsästysvietti pääse ohjaamaan koiraa, koska koirien luonteet ovat laskeneet pikkuhiljaa.

 Tällä hetkellä mittaamme koiran luonnetta enimmäkseen toissijaisesti erilaisissa haukkukokeissa. Koira joka pelaa hyvin karhulle, on yleensä luonteeltaan hyvä. Samoin hirville hyvin pelaavat koirat ovat luonteeltaan hyviä, mutta koira voi olla vähän arkakin. Jos parituksessa toinen osapuoli on tämmöinen arahko ja toinen nykymittapuun mukaan normaali, niin ei voi odottaa monestakaan pentueesta tulevan kunnon koiraa. Tai toisaalta, jos molemmat jalostuskoirat ovat rohkeita ja toimintakyvyltään hyviä, jalostus etenee hyvin.

Kun katsotaan menneisyyttä, monet hyvät periyttäjät ovat olleet kohtuullisen kovaluonteisia. Vaikka tämä kovaluonteinen koira paritetaan vähän luonteeltaan heikommalla koiralla, niin jälkeläiset vielä pelaavat hyvin. Silloin haukku raikaa! Karhukoirissa yleensä luonteen puutumisen näkee ensimmäisenä nartuissa, kun rohkeus ei riitä karhulle tahi hirvelle.

Kennelliiton luonnetestissä mitataan seuraavia asioita. Panin näkemykseni niiden merkityksestä asteikolla 1,,,5 hirvikoiralle(H) ja karhunhaukkujalle (K) erikseen. Tärkeimmät ominaisuudet ovat tummemmalla.

Toimintakyky= rohkeus toimia järkevästi todellisessa tai luulotellussa vaaratilanteessa.    H=3,5  K=5

Terävyys = taipumus reagoida vihamielisesti äkilliseen ärsykkeeseen tai uhkaan.                   H=2  K=4                    

Puolustushalu= halu vaaratilanteessa puolustaa ohjaajaa ja itseään                                         H=2  K=4

Taisteluhalu=  taipumus nauttia taistelemisesta sekä leukojen ja lihasten käytöstä, ns. sisu       Kun vaaditaan eläimen pysäyttämistä liikkeellä, purulla                                                  H=3  K=5   

Hermorakenne  = synnynnäinen vahva- tai heikkohermoisuus, joka ilmenee koiran joutuessa voimakkaaseen sisäiseen jännitystilaan                                                                     H=3,5  K=5

Temperamentti = vilkkaus, kyky suhtautua järkevästi ja sopeutua muuttuviin tilanteisiin      H=3   K=5

Kovuus  = taipumus muistaa kokemansa epämiellyttävät asiat                                              H=4   K=4                    

Luoksepäästävyys = suhtautuminen vieraaseen henkilöön                                                      H=3  K=3

Laukauspelottomuus= reagoiminen ampumiseen                                                            H=4  K=4

 

Kuten taulukko osoittaa karhukoiran työssä tarvitaan luonnetta. Karhun ”väkisin” pysäyttävä koira tarvitsee lähes huippu luonteen ominaisuudet. Hirvellekin tarvitaan hyvät luonteenominaisuudet, kun hirven pysäyttäminen perustuu eteen menoon, eikä pelkkään takaa seuraamiseen.

Moni koira ei pääse näyttämään parastaan puutteellisen kovuuden tai toimintakyvyn takia. Hirven tai karhun pysätys ilman haukkuttavan eläimen omaa aikomusta, vaatii toimintakykyä, taisteluhalua. Karhulla tarvitaan lisäksi terävyyttä yhden purun verran. Kun koirien sitkaus on viimeaikoina kasvanut, niin näyttäisi, että pysäytyskyky on samalla laskenut. Pysähdytään silloin kun seurattava haluaa pysähtyä, muuten mennään perässä ajokoiran tavoin.

Luonteeltaan hyvä koira ei stressaa turhista, käy rohkeasti hirven eteen/pyörii hirven ympäri. Karhulla koira myös liikkuu rohkeasti ja uhkaa nallen kalleuksia jalkopäässä. Kovaluonteinen koira ei ole ihmiselle vihainen, päinvastoin.

Karhuahaukkuvat Karjalankarhukoirat Ry:ssä teemme karhukoiralle toteutusajaltaan lyhyempikestoisen (n.15 min) luonnetestin, joka auttaa meitä kehittämään karhukoirien luonnetta eteenpäin. Kehottaisinkin karhukoiran harrastajia menemään tuonne Kennelliiton luonnetesteihin kun niitä on lähellä. Varsikin uroksella, jolla on hyvät koetulokset ja testatusti hyvä luonne karhulle/hirvelle on paljon käyttöä, sillä tämä koira vie koko rotua eteenpäin. Samalla saadaan dokumentoitua rodun luonteen nykytila, jotta osataan panostaa oikeisiin asioihin jalostuksessa.